Français language
Published July 13, 2021
Voilà des siècles, les robots de Panga ont accédé à la conscience et lâché leurs outils ; voilà des siècles, ils sont partis ensemble dans la forêt, et nul ne les a jamais revus ; voilà des siècles qu’ils se sont fondus dans les mythes de l’humanité. Un jour, la vie de Dex, moine de thé, est bouleversée par l’arrivée d’un robot qui, fidèle à une très vieille promesse, vient prendre des nouvelles. Il a une question à poser, et ne rejoindra les siens qu’une fois satisfait de la réponse. La question : « De quoi les gens ont-ils besoin ? » Mais la réponse dépend de la personne à qui on parle et de comment on pose la question. La nouvelle série de Becky Chambers s’interroge : Dans un monde où les gens ne manquent de rien, à quoi sert d’avoir toujours plus ?
Voilà des siècles, les robots de Panga ont accédé à la conscience et lâché leurs outils ; voilà des siècles, ils sont partis ensemble dans la forêt, et nul ne les a jamais revus ; voilà des siècles qu’ils se sont fondus dans les mythes de l’humanité. Un jour, la vie de Dex, moine de thé, est bouleversée par l’arrivée d’un robot qui, fidèle à une très vieille promesse, vient prendre des nouvelles. Il a une question à poser, et ne rejoindra les siens qu’une fois satisfait de la réponse. La question : « De quoi les gens ont-ils besoin ? » Mais la réponse dépend de la personne à qui on parle et de comment on pose la question. La nouvelle série de Becky Chambers s’interroge : Dans un monde où les gens ne manquent de rien, à quoi sert d’avoir toujours plus ?
Mukavan rauhallinen kirja lukea, ei tässä kovin paljon tapahdu. Jotenkin sympaattinen tunnelma.
Munkki ja robotti ovat mukavan erilaisia ja jotenkin täydentävät toisiaan. Kai se toinen osakin pitää lukea, niin näkee, miten tässä käy.
Tässäpä hämmentävä kirja. En tiedä tapahtuiko tässä paljoa mitään, ja samaan aikaa siinä tapahtui vaikka mitä, rivien välissä. Asioita kuvailtiin niin viehkeästi ja osuvasti, että useassa kohtaa tuli sellainen "wow, just tämmöseltä se tuntuu" -olo. Nyt odotan kovasti jatko-osaa saapumista luettavaksi!
Tässäpä hämmentävä kirja. En tiedä tapahtuiko tässä paljoa mitään, ja samaan aikaa siinä tapahtui vaikka mitä, rivien välissä. Asioita kuvailtiin niin viehkeästi ja osuvasti, että useassa kohtaa tuli sellainen "wow, just tämmöseltä se tuntuu" -olo. Nyt odotan kovasti jatko-osaa saapumista luettavaksi!
Tämä kattaa nyt sarjan molemmat osat, luin ne aika putkeen niin en ihan osaa erotella päässäni.
Ihan söpö ja miellyttävä lukea. Teemunkit ja filosofirobotit sopii omiin esteettisiin mieltymyksiin. Vähän ehkä jätti kylmäksi, kun tuntui että tässä ei menty lopulta mihinkään. Joskin se tavallaan olikin tarkoitus, että ihmiset joskus vaan tarvitsee pysähtymistä ja pieniä iloja. Kovasti tätä myytiin solarpunkkina, mutta ei tämä kovin punk ollut.
On a world- or more accurately, a moon - called Panga, humanity managed to approximate an utopia. In it a young tea monk called Dex travels from city to town and back again to serve tea for those who need it.
Which, in my opinion everybody always needs. Every day.
Back to Dex, who serves a vital role in their society. After a while, they grow restless themselves and stray from the beaten path to find an answer for their restlessness. It doesn’t take long before Dex comes across Splendid Speckled Mosscap, or Mosscap, as people like to shorten names. Mosscap is a descendant of the robots that retreated into the wilderness several hundreds of years ago, after they became sentient. Since then robots and humans lived separately without any form of communication, which makes the encounter between Dex and Mosscap a novelty. Together they embark on the …
On a world- or more accurately, a moon - called Panga, humanity managed to approximate an utopia. In it a young tea monk called Dex travels from city to town and back again to serve tea for those who need it.
Which, in my opinion everybody always needs. Every day.
Back to Dex, who serves a vital role in their society. After a while, they grow restless themselves and stray from the beaten path to find an answer for their restlessness. It doesn’t take long before Dex comes across Splendid Speckled Mosscap, or Mosscap, as people like to shorten names. Mosscap is a descendant of the robots that retreated into the wilderness several hundreds of years ago, after they became sentient. Since then robots and humans lived separately without any form of communication, which makes the encounter between Dex and Mosscap a novelty. Together they embark on the road less travelled, the wilderness, to find an answer for Dex.
The book tackles the question of feeling empty in a world of abundance – an abundance which is both material and immaterial. How can someone feel empty and without purpose in such a world and how does one overcome such an existential crisis? In short, as Mosscap states, “what do people need?”. Specifically, what do people need when every need is provided for?
It is a nice and short read with steady world-building, never over- or under-explaining anything, and leaves ample room for the conversation between Dex and Mosscap as they learn from each other.
Leppoisaksi tätä kirjaa on kutsuttu, jolloin oli pelkona, että tämä olisikin tylsistyttävän jonninjoutava mukavuudenhaluisessa avaruushippeilyssään. Mutta olihan tässä jotain konfliktia, mutta lähinnä sisäistä, sellaista eksistentiaalista introspektiivistä tuskaa. Kirjan maullinen tasapaino on ainakin kohdallaan, ja kirja tuli luettua sen verta ripeästi, että ehkä luen toistekin ennen toisen osan käännöksen ilmestymistä.
Tästä on vaikea keksiä mitään suoranaisesti moitittavaa, joitakin kyynisiä voi tosin mietityttää miljöön amerikan länsirannikkomainen pehmeys. Toisaalta voidaan tarinassa havaita piikkejä city-vihreille ja heidän ongelmallisesta suhteesta luonnon kanssa, mutta humoristisella ja rakkaudella hahmoja kohtaan. Voidaan kait sanoa, että "ihan kiva" on reilu ja tarkka arvio kirjasta.
Leppoisaksi tätä kirjaa on kutsuttu, jolloin oli pelkona, että tämä olisikin tylsistyttävän jonninjoutava mukavuudenhaluisessa avaruushippeilyssään. Mutta olihan tässä jotain konfliktia, mutta lähinnä sisäistä, sellaista eksistentiaalista introspektiivistä tuskaa. Kirjan maullinen tasapaino on ainakin kohdallaan, ja kirja tuli luettua sen verta ripeästi, että ehkä luen toistekin ennen toisen osan käännöksen ilmestymistä.
Tästä on vaikea keksiä mitään suoranaisesti moitittavaa, joitakin kyynisiä voi tosin mietityttää miljöön amerikan länsirannikkomainen pehmeys. Toisaalta voidaan tarinassa havaita piikkejä city-vihreille ja heidän ongelmallisesta suhteesta luonnon kanssa, mutta humoristisella ja rakkaudella hahmoja kohtaan. Voidaan kait sanoa, että "ihan kiva" on reilu ja tarkka arvio kirjasta.
as per title. more stories without the usual american conflicts and cartoony villains. more utopias and less dystopias. more writing that challenges our belief and makes us think, even if shortly, about the possibility of a different world. the relationship between the two characters is beautifully narrated.
as per title. more stories without the usual american conflicts and cartoony villains. more utopias and less dystopias. more writing that challenges our belief and makes us think, even if shortly, about the possibility of a different world. the relationship between the two characters is beautifully narrated.
I read the Monk and Robot series over a couple of days last year when I was feeling stressed and a little burned out, and they were exactly what I needed.
Kirjan maailmassa ihmiset elävät vehreissä kestävän teknologian kaupungeissa ja puolet planeetasta (tai siis kuusta) on rauhoitettu ihmiskunnalta. Ihmiskunnan muinoin rakentamat ja sitten omille teilleen lähteneet robotit ovat jo melkein unohdettua historiaa. Päähenkilö, kiertävänä "teemunkkina" toimiva Dex, lähtee etsimään merkityksen tunnetta ja törmää robottiin, joka on lähtenyt tutustumaan ihmisten yhteiskuntaan.
Eli siis jonkinlaista tekno-optimistista ja utopistista skifiä on tämä lyhytromaani. Mulle melko uutta "solarpunk"-termiä on myös käytetty teosta kuvaamaan. Ihan kivasti kirjoitettu ja sympaattinen tarina elämän merkityksen etsimisestä, jotenkin liiankin kiva ja mukava. Ehkä kaipaan skifiltäni enemmän konfliktia ja säröä.
Kirjan maailmassa ihmiset elävät vehreissä kestävän teknologian kaupungeissa ja puolet planeetasta (tai siis kuusta) on rauhoitettu ihmiskunnalta. Ihmiskunnan muinoin rakentamat ja sitten omille teilleen lähteneet robotit ovat jo melkein unohdettua historiaa. Päähenkilö, kiertävänä "teemunkkina" toimiva Dex, lähtee etsimään merkityksen tunnetta ja törmää robottiin, joka on lähtenyt tutustumaan ihmisten yhteiskuntaan.
Eli siis jonkinlaista tekno-optimistista ja utopistista skifiä on tämä lyhytromaani. Mulle melko uutta "solarpunk"-termiä on myös käytetty teosta kuvaamaan. Ihan kivasti kirjoitettu ja sympaattinen tarina elämän merkityksen etsimisestä, jotenkin liiankin kiva ja mukava. Ehkä kaipaan skifiltäni enemmän konfliktia ja säröä.
sweet, beautiful, simple and short. this story came to me on the heels of a hard year, which itself was following a couple more hard years. sibling dex and mosscap were precisely the guides i needed to recenter at the end of this year and think about how to bring a little bit of tea monk energy into the next chapters of my life. i'll be rereading this one.
sweet, beautiful, simple and short. this story came to me on the heels of a hard year, which itself was following a couple more hard years. sibling dex and mosscap were precisely the guides i needed to recenter at the end of this year and think about how to bring a little bit of tea monk energy into the next chapters of my life. i'll be rereading this one.
It's easy to find dystopian science fiction. It's harder to find science fiction that provides a positive image of the future. It's not a blueprint, but you get the sense of a robust society that has overcome its most self-destructive tendencies. Very on-brand (in a good way!) for the author; if you've enjoyed her other books you will enjoy this one as well.
It's easy to find dystopian science fiction. It's harder to find science fiction that provides a positive image of the future. It's not a blueprint, but you get the sense of a robust society that has overcome its most self-destructive tendencies. Very on-brand (in a good way!) for the author; if you've enjoyed her other books you will enjoy this one as well.
Becky Chamber's works are rare among science fiction stories because instead of action-adventure plots they're about people talking about what it means to be alive.
The first couple of chapters felt like the plot was jumping around a hell of a lot, because they're really just backstory/preamble for the actual story
It's good that there will be a sequel because I do want to know what both Mosscap and Dex will do next
Becky Chamber's works are rare among science fiction stories because instead of action-adventure plots they're about people talking about what it means to be alive.
The first couple of chapters felt like the plot was jumping around a hell of a lot, because they're really just backstory/preamble for the actual story
It's good that there will be a sequel because I do want to know what both Mosscap and Dex will do next
Well-written. Funny. Cute, even. The characters are wonderful, and I am looking forward to their continuing adventures.
